Monesti olen pohtinut yli 10 vuotta kestänyttä valmentajauraani ja sen kehittymistä. Olen pidemmän aikaa valmentanut erilaisia ryhmiä ja itseäni vähän pidemmän aikaa. Ajattelinkin pohtia näin blogikirjoituksen perusteella miten, ketkä ja miten ovat vaikuttaneet valmennusfilosofiaani. Tämä ajatus lähti kun tuossa sairaslomalla kaivelin laatikkoani, mihin laitan aina kaikenlaista tärkeää paperia ja löysin valmentajan erikoisammattitutkinnon brosyyrin johon oli koottu meidän ryhmän ajatuksia valmentamisesta.
Omat silloiset ajatukseni olivat siis kahdeksan vuoden takaa. Aika pitkä aika. Olen sen jälkeen valmentanut aika monta ihmistä tavoitteisiinsa. Parhaimmillani yritin pysyä tahdissa tuossa muutama vuosi sitten kun valmensin Naisten juoksukoulua jossa yli 20 innokasta naisjuoksijaa, triathlonkoulua jossa oli reilut 10 urheilijaa ja lisäksi kymmenkunta omaa valmennettavaa. Nyt tilanteeni on todella erilainen kun valmennettavia on lähes ideaali määrä eli 12 ja pystyn enemmän keskittymään valmennukseen. Tällä hetkellä muistan lähes kaikkien harjoitukset, kenellä mitäkin ja minä päivänä. Tosin nyt osa urheilijoistani on syystauolla, mutta kuitenkin. Ihanuutta!
Mutta takaisin valmennukseen. Kahdeksan vuoden takaiset pohdiskeluni valmennuksesta olivat jotakuinkin lapsen kengissä, vaikka olinkin tehnyt valmennusta aika paljon. Nyt ajatukseni on muuttunut aika paljon yksinkertaisempaan suuntaan ja siihen että jokaisella treenillä on oma funktionsa, kuten aikaisemmin olenkin jo kirjoittanut. Yksinkertaisuuden ja perustreenien merkityksen on minulle opettanut Ensio " Enska" Hakala. Hänen oppinsa perusharjoittelusta oli yksinkertaista mutta tuloksellista. Mausteita valmennukseeni ovat tuoneet myös Aki Parviainen ja Leo Pusa, joiden kanssa olen käynyt monen moista ruokapöytäkeskustelua aiheesta valmennus. Leksan juttuja kuunnellessa olen oppinut harjoittelun monipuolisuudesta paljon. Leksan treenit Akin kanssa olivat erittäin mielenkiintoisia ja silmiä avaavia. Ja tuloksethan me tiedämme kaikki. Leksa on siis aika guru etten sanoisi. Sen kertoo jo se että hän on valmentanut kolme eri urheilijaa maailman keihäshuipulle.
Triathlonvalmennuksesta olen oppinut ja keskustellut paljon Paulin kanssa. Paul eli Bablo Sjöholmin kanssa puhelut yleensä kestävät ja kestävät kun päästään oikein aiheeseen kiinni. Paulilta olen oppinut ymmärtämään mm. juoksun tukilihasharjoittelun tärkeyden, lihashuollon ja lajiharjoittelun merkityksen.
Uinnissa voisin ilmoittaa käyneeni valmentajan ammattitutkinnon. Olen nimittäin työni puolesta saanut ohjeistaa montakin uinnin ammattivalmentajaa matkalle valmennuksen kovalle tielle. Nöyränä olen lukenut huippu-uintivalmentajien ajatuksia uintiharjoittelusta ja tekniikoiden salaisuuksista, harjoittelun rytmittämisestä ja monesta muusta. Olen käynyt tutkintotilaisuuksissa monen tunnin mielenkiintoisia keskusteluja Ippe Natusen, Ari Palveen, Jukka Pikkaraisen, Jani Sievisen ja muiden uintivalmentajien kanssa. Ja voin kertoa (jos ette sattuneet tietämään) että silloin jos joskus on opettaja ollut oppilaana. Aivan ainutlaatuisia oppimistilanteita! Olen myös saanut olla seuraamassa näiden valmentajien työskentelyä valmennustilanteissa. Tiedän aika paljon kovia juttuja uintivalmennuksesta ;o)
Muita valmentajia jotka ovat vaikuttaneet omaan filosofiaani ovat tietysti meidän Antti ja Tiina. Eli Ironcoaching.fi- tiimi. Enkä voi väheksyä oman mieheni rooliakaan valmennuksessa. Meillä yleensä tuo valmennus menee niin että mies neuvoo mitä mun pitäisi tehdä ja minä sitten annan ohjeita miehelleni. Näin se avioliitto kaiketi toimii yleensäkin että ollaan aina toista neuvomassa. Mutta usein liian lähelle ei näekään ja kun toinen on ehdottanut toiselle jotain treeniä jonka toinen on sitten tehnyt niin "on toiminut".
Iloista ja aurinkoista syksyä toivotellen jokaisesta valmennuskerrasta oppia hakeva ja kehitystä myös omaan valmennukseen yrittävä Katja
P.S. kun nämä sivuni ovat hmm.. hieman kolkot niin Esa on luvannut niitä vähän ehostaa. Kunhan saan Esalle vähän kuvia niin kyllä nämä tästä paranevat! Syysloman projektia...
