Helmikuu tuli ja meni, vähälumisena ja leutona. Sehän tietysti triathlonkansaa innostaa, kun eipä juuri ole kevätauringolla tehtävää lumipenkkojen kanssa. Uskaliaimmat ovatkin jo korkanneet maantiepyöräkauden ja itsekin heti ensimmäisten lämmittävien auringonsäteiden kautta sitä mielessä pyörittelin. Mutta jospa odottelisi hetken...
Helmikuu meni urheilijoiden kanssa jotakuinkin kuten suunnittelimme muutamia flunssia lukuunottamatta. Tässä vaiheessa kautta monella menojalkaa jo vipattaa ja tekisi mieli ravata kovempia vauhteja. Yritän kuitenkin toppuutella, sillä liian kovat vauhdit vedoissa tässä vaiheessa kautta kostautuvat varmasti kesällä. Pohjaa on vielä rakennettava maltilla, ettei romahdusta tapahdu kesän korvalla. Vielä on aikaa hinkata niitä mukavia VK-treenejä ja olemme tehneet kaikki VK-treenit pääosin nousevasti aerobiselta kynnykseltä anakynnykselle. Nämä harjoitukset ovat siinä mielessä turvallisia, ettei harjoituksen tehot nouse liian koviksi, vaikka viimeinen veto ei ihan anakynnyksellä tai sen alla pysyisikään. Seuraavassa harjoitusblogissa (eli seuraavat 4 viikkoa) suurin osa valmennettavista juokseekin tasavauhtista VK-harjoitusta 20-40min pituisina vetoina ja vauhtia pidämme yllä sitten rennoilla intervalleilla. Uinneissa vetosarjat pidentyvät ja tavoitteena onkin että talven aikana tehtyjä vauhtileikittely- ja lyhyempien vetojen kautta hankittua vauhtia/tekniikkaa päästäisiin säilyttämään myös pidemmissä sarjoissa. Toki teemme myös lyhyitä vetoja, mutta rennosti ja hyvää tekniikkaa säilyttäen. Esimerkkisarjana 10-20*25m jossa tauko joka piikin jälkeen 5-10 sekuntia. Tämä sarja sitten uidaan yhdessä harjoituksessa 2-3 kertaa. Tällöin reipasta matkauintia tulee treeniin kiitettävä määrä hyvällä tekniikalla, mutta kuormitus ei kasva liian suureksi. Kiva harjoitus omasta mielestä!
Tiedän että myös omissa valmennettavissa on erittäin kilpailuhenkistä porukkaa. Yritänkin usein jarrutella "ylilyöntejä" harjoituksissa ja keskittymään omaan tekemiseen ja suunnitellun treenin toteuttamiseen. Osalla se sujuu paremmin, osalla heikommin. Esa miettikin omassa blogissaan tuota "suorittamista" ja sen kautta tekemistä. Olemme kuitenkin kaikki kuntoilijoita ja kilpakuntoilijoita, joten treeneissä nauttiminen ja omaan tekemiseen keskittyminen on tärkeintä. Muihin vertailu pitäisi tapahtua kilpailutilanteissa, eikä harjoituksissa kilpailla esimerkiksi siitä, kenen viimeinen satasen uintiveto tai tonnin juoksuveto on kaikkein kovin.Joskus toki sitäkin voi kokeilla ...
Silloin kun numerolappu on rinnassa, katsellaan tuloksia, sillä harjoituksissa toisiin vertaileminen on sinänsä turhaa jossittelua. Toki omia tuntemuksia ja kellon näyttämiä lukemia voi vertailla omiin aikaisempiin tuloksiin. Meillä tällä hetkellä vertailukohtana toimii noin kerran kuukaudessa juostava testijuoksu, jota jokainen tekee omalla tahollaan ja sitten mietitään missä mennään. Toki tulokset ovat olleet kaikilla hyvässä nousukiidossa, joka kertoo siitä että kehittymistä omaan tasoon nähden on tapahtunut.
Kevään yhteistreenit alkavat kehittyä lajinomaisempaan suuntaan koko ajan. Syksyllä aloitimme lihaskunto- ja uintitekniikkatreeneillä ja seuraavat yhteistreenit ovatkin duathlon- ja hallitriathlon treenejä. Järvien sulamista ja hiekkojen poistoa kadulta odotellen
Katja
